Odoteltiin kovasti uutta vuotta ja sitä että vuosi vaihtuu. Olimme silloin vielä siinä uskossa että olisimme Lastenklinikalla vähintään tammikuun puoleen väliin asti jos ei mitään takapakkia tule. Tuntuihan ne päivät pitkiltä ja raskailta sairaalassa ja sitä odotti jo omaa kotia ja sitä että pääsisi oikeasti olemaan ÄITI < 3.
Samalla sitä mietti olisiko äitiys miten erilaisempaan "erityislapsen" kohdalla. Huolia ja pelkoja ehkä enemmän tytön voinnin suhteen. Tiedossa se että joutuisi sosiaalisista kanssa käymisistä ainakin luopumaan infektio riskien pelossa. Oppisiko tyttö miten ja milloin syömään kunnolla pullosta että päästäisiin eroon nenämahaletku ruokinnasta. Kuinka haastavaa olisi monien lääkkeiden annostus ja syöttäminen noin pikkuiselle lapselle kotioloissa. Osaako paikallinen terveyskeskus / lähisairaalat auttaa tyttöä jos apua tarvitaan koska lähimpään yliopistolliseen sairaalaan kuitenkin matkaa se 135km. Näitä sitä silloin jo uskalsi alkaa miettimään kun tuntui oikeasti siltä että kyllä täältä kotia saadaan viedä tämä pikku prinsessamme. Onneksi kuitenkaan kaikesta ei tarvi selvitä yksin. Onhan Jarkko mukana yhtälailla tytön hoitamisessa ja samoja asioita hänkin mietti isän näkökulmasta.
 |
| Jarkko & Pikkuprinsessa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti