Mellan syntymä

Mella päätti viihtyä masussani lasketun ajan yli ja hän syntyi itsenäisyyspäivän iltana 2010. Se oli samaan aikaan ihanaa ja kauheaa. Ihanaa tottakai kun synnytys meni hyvin ja ensimmäinen synnytykseni oli onnellisesti takana mutta kauheaa siksi kun en saanut pitää tytärtäni rintaani vasten kuin muutaman sekunnin ennenkuin häntä lähdettiin siirtämään vauhdilla teholle. Ja koska Mella syntyi klo 22.04 oli tehon vierailu ajat sille päivää jo loppuneet ja meidän piti odottaa aamu klo 8 asti ennenkuin pääsimme katsomaan häntä seuraavan kerran. 10 minuuttia synnytyksen jälkeen tuli hoitaja tuomaan minulle polaroid valokuvan Mellasta, tuli silloin tunne "että jaa, tätä kuvaako mun pitää nyt rakastaa ja vaalia".. noh, tiedättehän te synnyttäneet naiset ja niitten hormoonit :). Voin sanoa että oli piiiiitkä yö odottaa aamua ja ensimmäistä tehon vierailua. Saatiin onneksi perhehuone ensimmäisen  sairaalayön ajaksi niin sai Jarkkokin jäädä sinne nukkumaan ettei minun tarvinnut yksin olla.

 Seuraavana aamuna pääsimme tapaamaan Mellaa, itkuhan se pääsi ilosta kun sai lapsensa ensi kertaa syliin.. äitin ja isin pikku rakas <3

Tarinamme alkaa

Päätin aloittaa tarinamme kirjoittamisen aivan alusta, ehkä siten on helpompaa ymmärtää näitä uusia päivityksiä blogissani kun tietää mistä kaikki on alkanut.

Mellan sydänvika huomattiin siis raskaus aikana, marraskuussa 2010, kolme viikkoa ennen laskettua aikaani. Aluksi ei oltu täysin varmoja vian vaikeudesta koska raskaus oli niin pitkällä joka vaikeutti ultraamista. Mutta kuten kardiologit epäilivätkin oli tyttärellämme vaikea synnynnäinen sydänvika HLHS, vajaakehittynyt sydämen vasen kammio. Olihan se aikamoinen uutispommi kaikille, ei sitä meinannut aluksi edes sisäistää ja uskoa todeksi. Silloin sitä oli kuin unessa ja toivoi vaan heräävänsä elämänsä pahimmasta painajaisunesta. Saimme silloin OYKSin lääkäreiltä suosituksen matkustaa heti Helsinkiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä. Siten lapsemme pääsisi heti tarvitsemaansa teho hoitoon siellä. Niinpä me sitten menimme Oulusta kotia Ylivieskaan pakkamaan matkalaukkumme ja matkustimme yöjunalla Helsinkiin pelko mukanamme.. pelko siitä tulisiko meitä kotia takaisin siltä reissulta kaksi vai kolme perheenjäsentä.

Meidän saavuttua Helsinkiin soitimme ensimmäiseksi sydänasemalle Lasten klinikalle. Sieltä meitä pyydettiin tulemaan paikan päälle missä meille luvattiin kertoa asumis järjestelyiden mahdollisuuksista, tulevista päivistä sairaalassa jne. Oli helpottavaa että vastaanotto oli niin ystävällistä ja auttavaista. Pari päivää meillä sitten olikin kovasti rumbaa siellä sairaalassa; tapasimme perinnöllisyys tutkijan, kardiologin joka teki ultran, tutustuimme lasten teho- ja sydänosastoon, kävimme naistenklinikalla ultrassa ja siellä otettiin myös sydänfilmi sekä tutustumassa tulevaan synnytys osastoon siellä jne. Seuraavat vajaat kolme viikkoa sitten odoteltiinkin vain hotellissa koska tyttäremme olisi valmis syntymään tähän suureen maailmaan.