"Syömään"

Sydänlapsillahan energian kulutus ja energian tarve on terveeseen lapseen verrattuna normaalia suurempi. Painon kasvuun vaikuttaa esim. lääkitykset, väsyminen, hikoilu, yleensäkin huono ruokahalu ja myös mahdollisen nesterajoituksenkin takia syöminen saattaa olla vähäistä. Kaikki nämä asiat on kyllä Mellan kohdalla pitäneet paikkansa ja vaikuttaneet kasvuun. Molempien leikkausten jälkeen ollaan kotiuduttu nenämahaletkun kanssa mutta onneksi siitä ollaan päästy myös sitten eroonkin opettelemaan normaalia syömistä. Mella on meidän oma rakas kirppu <3 . Tosin pienuus voi osittain olla ihan geeneistäkin kiinni.

Mellan syöminen on mennyt jojotellen, toisinaan saattaa olla pari hyvää päivää että syö kaiken mitä tarjotaan, sitten saattaa olla useampi viikko että syö vain murustellen palan silloin tällöin. Nesteenä tytölle kelpaa kyllä kaikki, se ei ole meillä ongelma. Maito, mehu, vellit, sopat, juotavat jogurtit, hevi shotit jne kelpaa. Ongelmana onkin kiinteät ruoat. On ollut alusta asti. Se on asia joka edelleen turhauttaa meitä. Vaikka tyttöä itseään se ei näytä haittaavan. Mutta kyllä jokainen vanhempi joka on joutunut syömis asian kanssa tappelemaan niin tietää varmasti mistä puhun. Se on vaan kestettävä ja jaksettava päivästä toiseen antaa ruokaa ja koittaa kaikin keinoin saada toinen syömään edes vähäsen.

Ja tästä päästään sitten yösyöttöihin, niitä kun ei olla vieläkään saatu loppumaan. Tyttö herää yöllä 2-4 kertaa syömään. Riippuen ihan miten on päivän aikana kiinteitä syönyt. Välillä kokeiltiin lopettaa yösyötöt, sitä onnea kesti vajaa viikko ennen kuin tuli ekan kerran sellainen päivä eteen taas ettei kiinteät kelvannut. Siitä asti ollaan taas jatkettu. Väsyttävää ja raskastahan se on oman olon kannalta.

Jonkun verran syömättömyyyten vaikutti myös kun tyttö opetteli ryömimään, konttaamaan  ja kävelemään. Ne söi kyllä energiaa aika reilusti. Myös hampaiden tulo vaikutti asiaan paljon. Aina kun uusi hammas oli puhkeamassa Mella lakkasi huolimasta kiinteitä ruokia. Tai oikeastaan vain lusikoitava ruoka ei kelvannut. Leipää saattoi syödä. Ja jos on ollut sellainen päivä että touhuaa kovasti kaikkea on huomattu ettei energiaa riitä oikein molempiin, sekä leikkiin että syömiseen. Jos on rauhallisempia päiviä että jaksaa keskittyä istualtaan leikkimään tai katselee rauhassa omia ohjelmia töllöstä niin ruokakin menee suhteessa paremmin. Usein helpoiten on välipalat saanut menemään alas kun tarjoan ne tytölle hänen katsellessaan tv:stä jotain, silloin syö huomaamattaan mitä eteen laitetaan. Muuttuipa tämän myötä tämänkin äidin suhtautuminen pikkuisen tv:n katseluun :). Olin aluksi sitä vastaan ettei lapsen tarvitse kovin sitä tuijottaa mutta muuttuipa sydänlapsen tulon myötä tämäkin mielipide äkkiä.

Nyt on sen verran helpottanut kun tyttö osaa jo puhua ja pyytää mitä haluaa, osaa kieltäytyä kyllä myös. Eilen aamulla viimeeksi kantoi minulle kuppia keittiöstä ja pyysi "äiti puuro, puuro?". No niin sitä sitten keitettiin puuro ja syötiin molemmat. Eipä ole sekään pariin viikkoon kelvannut. Osaa pyytää myös leipää, keksiä, juustoa, kurkkua, nami namia (on omena/banaani), mammaa (maitoa), kaakaota ja sitten sanoo "pämmään" mikä tarkoittaa että syömään lämmintä ruokaa ruokapöytään. Mellalla on kuitenkin kiinnostusta tulla ruokapöytään, on yleensä se joka ensimmäisenä haluaa mennä pöytään istumaan. Tosin se syöminen ei sitten aina mene kuten me toivotaan mutta parempi ettei pureta turhautumistamme tyttöön ettei vaan kokisi syömistä epämiellyttävä asiana.. saattaisi lakata kokonaan syömästä siinä tapauksessa. Koska kuitenkin on tosiaan välillä niitäkin päiviä sitten että se ruoka oikeasti maistuu. Kunhan niitä vain tulisi jatkossa lisää. Jää sitten nähtäväksi tuoko viimeinen avosydänleikkaus TCPC tähän syömis asiaan muutosta parempaan, toivottavasti!